Tassuttelijan mieli

Usein on tullut mietittyä, että  jokaisen koirien kanssa elävän, niiden kanssa töitä tekevän tai harrastavan – harrastaa sitten aktiivilajeja, työkäyttöä, toimii kouluttajana, luennoitsijana, jalostusta ohjaavana tai mitä ikinä sitä voikaan olla ja tehdä – olisi hyvä silloin tällöin kirjoittaa ajatuksiaan julki, ihan omana itsenään, ehkä omassa blogissaan.

Kirjoittamalla pohtimansa ”auki”, vaikka sitten olisikin muiden mielihyväksi tai -harmiksi, välttynee siltä, että laitetaanko toisen sanomaksi tai tekemäksi asioita, jotka joko ymmärretään väärin tai halutaan ymmärtää väärin. Kirjoita ja seiso sanomasi takana.

Kirjoittajia on monia. On hyviä ja vähemmän hyviä. On paremmalla kieliopilla julkaistuja, hyvin soljuvalla tekstinmuodostuksella kirjoitettuja juttuja, joita on hauska lukea tai ärsyttävä lukea, tai asiatekstejä, jotka ovat välillä vähän tylsiäkin, mutta parhaimmillaan hyvinkin lennokkaita. On myös kirjoitusvirheitä viliseviä, vailla varsinaista  kuningasajatusta ”kunhan kirjoittelen, jos siltä tuntuu”-juttuja. Arvonsa ja paikkansa kullakin, sillä jokainen teksti on jonkun tuottama. Oikeastaan huonoja tekstejä ei olekaan – kukin vaan on tekijänsä näköinen.

Tekijänsä näköinen on myös näkökulma mitä erilaisempiin asioihin. Koirien kanssa eletään ilossa ja surussa, kasvattajat syntymien ilossa ja monesti menetysten tuskassa. Koirien kanssa paistatellaan parrasvaloissa – parrasvaloista ehdottomasti paras on se, että omistaja tai kasvattaja on joka ikinen päivä onnellinen siitä, että omistaa juuri tämän koiran/nämä koirat –  tai koetaan pettymyksiä, kun aina ei mene asiat toivotulla tavalla. Ehkä ei onnistuta siellä kisojen parrasvalotavoittelussa tai ehkä kotona, jos on sattunut ihmisen ja koiran ”yhdistelmä”, missä omistajan intressit eivät kohtaa koiran intressejä… Toisinpäin ei voi olla, koska koira ei pääse valitsemaan omistajaansa.

Olen lukenut lukuisten ”tassuttelijoiden” kirjoituksia laidasta laitaan, ehkä kuluneena vuotena enemmän, kuin aiemmin koskaan. Kouluttamisesta on mielekästä ja kiinnostavaa lukea, aina. Välillä ajattelee, että tätä en kyllä allekirjoita, mutta oikeasti se, että voit lukea mielipiteestä tai toimintamallista, onkin ihan mahtavan hyvä asia, allekirjoitat sen tai et. Sehän vaan vahvistaa omaa näkemystä ja omia toimintatapoja, joita ei ole ehkä tullut ajatelleeksi pohjamutia myöten kysyen itseltään: Miksi? Miksi toimin näin? Kun toimin näin, mitä siitä seuraa? Mutta usein toteaa, että hei wau, tuohan on aivan loistava asia, jonka voin ottaa itsekin käyttöön! Siinäpä sitä kysymystä kerrakseen: ”Miksi en ole tuota itse tajunnut?”. No, parempi nyt, kuin ei ollenkaan.

Omistajien kokemuksia sairaan koiran kanssa elämisestä on tuskaista, mutta opettavaista lukea: mikä valtava määrä sisukkuutta, yrittämisen halua, toivoa, uskoa… ja surua ihmistä kannatteleekaan taistellessaan jonkin sellaisen puolesta, joka ei vastaa kysymyksiin: ”Kuinka voit tänään?”, ”Pärjäätkö?”, ”Mitä voisin tehdä auttaakseni sinua saamaan paremman elämän – tai edes paremman päivän?”. Lukiessa tuntee surua ja empatiaa, ja se on hyvä se! Jos sitä ei itsestä löydy, vaan ärsyynnyt lukiessa päivästä toiseen, ehkä viikosta tai kuukaudesta toiseen, toisen arjessa käymäänsä taistelua lemmikkinsä puolesta, et todennäköisesti itsekään kasva ja kehity omalla sarallasi lemmikin omistajana. Miksi sitten luet toisen tekstejä? Uteliaisuudesta vai ymmärtääksesi? Oppiaksesi? Mietitään sitä ihan itse kukin tahoillamme. Asuuko minussa yhtä pyyteetön auttamisen halu ja kiintymys vastuulleni ottamaani lemmikkiä kohtaan. Yksinkertaisesti: riittääkö rakkaus?

Tänä päivänä koiramaailman ”Hyvän tappaja” on eittämättä somen ihmeellinen, mukava, informatiivinen, mutta katala maailma facebookeineen, chatteineen ja ryhmineen/ryhmittymineen. Ennen, ”hyvään aikaan”, ihmiset soittivat toisilleen, keskustelivat henkilökohtaisesti ja tapasivat kasvotusten. Asiat, hyvät ja pahat, joutui käymään läpi ”omistaan” vastaten, omalla nimellään. Yleensä erimielisyydet selvitettiin ja elämä jatkui normaalina samassa yhteisössä, saman asian edestä töitä tehden. Jos halusit kirjallisesti ilmoittaa jotakin, sanomisia tai mielipiteitä ei naputeltu nettiin bitteinä, vaan kirjoitettiin käsin –  edistyneemmät naputtelivat kirjoituskoneella – mutta yhtä kaikki: allekirjoittivat sanomansa itse, omalla nimellään, ja perustelivat asiansa.

Tänä päivänäkin tehdään samaa, yleisimmin naamakirjassa ja sen alaisissa ryhmissä. Erona aiempaan on se valtava, yleensä negatiivinen lataus, jonka toteuttaminen on turkasen helppoa profiilin takaa. Hyvääkin tarkoittavat ja viisaat ihmiset osaavat esittää asiat kirjoittamalla negatiivisesti – ja näin moni selkeä asia sen kuin mutkistuu, koska ”profiilina” on äärihelppoa samaistua toiseen.  On myös huomattavasti helpompi viljellä vihapuheita ja päättää, että inhoan tuota loppuelämäni.

Toinen yleinen asia sanottujen tullessa ilmi tai julki esitetään lauseessa: ”En minä ainakaan ole mitään sanonut!”. No, ehkäpä niin, mutta oletkin kirjoittanut… Mikä ero asian esittämisellä sitten oikeastaan on? Ei mikään. Paitsi että toisesta jää oikeasti muistijälki, johon voi palata kerta kerran jälkeen ja varmistaa varmistamasta päästyään. Kuullusta voi sanoa ihan mitä vaan hölönpölöä. Yleensä sitä kierrätetään somessa, kunnes käy kuin Putouksessa siinä tehtävässä, jossa ensin yksi kertoo tarinan ja seuraavien pitää kertoa sama tarina niin sanatarkasti, kuin muistaa, seuraavalle ja hän taas seuraavalle. Lopulta koko jutussa ei ole, näin anagrammina todeten, päätä eikä häntää, ehkä ei totuuden siementäkään jäljellä.

Ihmisellä on onneksi sellainen perusoikeus, jota kutsutaan oikeudeksi olla jotakin mieltä ja toinen, oikeus muuttaa mieltään.

Itse olen törmännyt sekä Mielensäpahoittajiin että Mielensämuuttajiin, erityisesti koiramaailmassa. Kuka muka ei olisi? Halutaan kiivaasti jotakin, ihan mitä vain mikä on omiin tavoitteisiin ja intresseihin soveltuvaa, ja jos se ei toteudu siksi, että toinen/toiset ei muuta mieltään, syy on siinä toisessa – tai kuuluisassa ”joku muu”:ssa. En ole kyllä vieläkään tavannut tuota persoonaa, muuta ehkä joku muu on… Ennen hyvästä tyypistä, tai jopa ystävästä, tuleekin Mielensäpahoittaja – yleensä myös ”Mielesipahoittaja” samalla kertaa. Ei sellainen tosin Ystävä ole koskaan ollutkaan…

Mielensämuuttajat ovatkin sitten ihan oma ihmisryhmänsä tassuttelijoiden maailmassa. Toki riippuen, miltä kannalta katsoo ja ennen kaikkea: kenen kannalta katsoo. Hyvässä tapauksessa Mielensämuuttajaksi valikoituu koiran ja populaation puolesta, tai sen paremman tulevaisuuden puolesta, mielensä muuttava, jos aiemmin onkin ollut vain oma etu prioriteeteissa nro 1. Tai puhdas naivius ja tietämättömyys ilman huonoa tarkoitusta. Huonossa tapauksessa mielensä muuttavaksi valikoituu ryhmäytymisen seurauksena aiemmin itsenäisesti ja viisaasti koirapopulaation edestä toiminut, jolle prioriteetti on ollut terve koira, mutta mielensä muuttajana se, mikä jonkun ryhmän mielestä on ”hyvä”, jotta tämä Ihminen pysyy mukana ja on hyväksytty.
Oikein huonossa tapauksessa Mielensämuuttajasta tulee asiansa eteen totaalisen arvotonta puuhasteleva joukonjatke. Ja se on muuten säälittävää se!

Jatkanpa sitten – tai oikeastaan aloitan – tassunjälkiämme kirjaamaan jälkipolville luettavaksi ja taivasteltavaksi. Isoja ja pieniä tassuja omistajineen onkin ollut opettamassa itselleni sekä nöyryyttä että toivottavasti myös viisautta tässä itselleni arvokkaaksi ja rakkaaksi kokemassani yhteisössä, jossa oma tavoitteeni on harvinaisen selkeä mottoa myöten: ”Terveemmän koirapopulaation puolesta”.

 

Mainokset

2 thoughts on “Tassuttelijan mieli

  1. Merja Immonen sanoo:

    Kiva, että aloitit tämän blogin, Somessa helposti häviää kiinnostavat asiat, Näin on hyvä lukea mielenkiintoisia mielipiteitäsi ja aatoksiasi yhtenäisenä. Kiitos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s