Strategiaa vai taktiikkaa koiranjalostuksessa, rotujärjestöstä ja valtuustosta alkaen

Ruohonjuuritasolta liikkeelle lähdettäessä suuri viisaus piilee seuraavassa määrittelyssä:
”Strategia on oppi siitä, kuinka sota voitetaan, kun taas taktiikka on oppi siitä, kuinka taistelu voitetaan.”

Koiranjalostuksessa strategia on populaation jalostamista rodun kokonaistila huomioiden, yhdessä määriteltyjen ja tavoiteltavien päämäärien ohjenuoran mukaisesti. Taktiikka sitä vastoin on yhden kasvattajan tekemä oma kasvatustyö.

Strategista suunnittelua tekee ja johtaa kunkin rodun rotujärjestö tai rotua harrastava yhdistys yhdessä rotujärjestönsä kanssa. Aika yksinkertaista hierarkiaa, eikö vain? Mutta eihän se yksinkertaista ole, koska näitä asioita tekee ihmiset erilaisine mielipiteineen ja hyvin erilaisin tiedoin ja taidoin. Kun taustalla on kaikilla intohimo harrastustaan kohtaan, niin törmäyskursseja tulee tämän tästä, isompia ja pienempiä.

Koiraharrastuksessa törmäillään tavoitteissa, prioriteeteissa ja ennen kaikkea ihmissuhteissa. Se onkin tämän harrastamisen ehdottomasti nurjin puoli! Pahimmillaan tehdään entisiksi muuttuneista kumppaneista ja jopa ystävistä rikosilmoituksia, valituksia, käydään oikeutta, harrastetaan törkeää aliarvottamista tai yliarvottamista, annetaan epäluottamuslauseita…. ja paljon muuta, jota kukin voi vain arvailla kulisseissa käytävän. Edes oma mielikuvitus ei ole aina riittänyt tajuamaan mitä kaikkea ihmiset voivatkaan keksiä – ja olen kuitenkin vähintäänkin kohtalaisen luova ajatusmaailmaltani. Sivuhuomautuksena, että en ole ollut mikään ”kuudenälläntapaus”, mutta kaikki taideaineet ja luovien asioiden opinnot olen suorittanut kiitettävin arvosanoin 🙂 Lukuunottamatta käsitöitä, koska mielestäni minun käsissäni sukkapuikon ainoa tähdellinen tehtävä on tarkistaa perunoiden tai kakun kypsyyttä….

Mutta takaisin aiheeseen, sillä hölmöläisten hommaahan tuo tassuttelijoihin suuntautuva monitahoisuus on silloin, kun kaikkia yhdistävästä sekä kaikille rakkaasta ja tärkeästä asiasta käydään sotaa… ja kuten alkusanoissa todetaan: vain parhaat taistelijat pärjäävät.

STRATEGIASTA PÄÄTÖKSENTEKOON, VALTUUSTOA MYÖTEN

Tällä vuosituhannella on olemassa myös jokunen niitä, kappas vain, entisiä liittolaisia, joiden nykytehtävänä on toimia aiempaa yhteistoimintatahoaan vastaan. Koska Suomi kuitenkin on FCI-maa, johon voi kuulua vain yksi keskusjärjestö per maa (täällä siis kennelliitto, SKL), niin edelleen se valtuuston päättämällä tavalla tarkistaa ja huolehtii moninaisten asioiden ja päätösten toteutumisesta varmistaen sääntöjenmukaisuuden – ei vain suomalaisittain, kuten monesti kuulee sanottavan (tai moitittavan), vaan maakohtaisuuden lisäksi FCI:nkin mukaisesti. On myös tärkeää osata toimia Pohjoismaisen kennelunionin (PKU) kanssa ja itäpuolen lähimpien naapureiden kanssa yhteisten tavoitteiden puolesta, sillä pikkuinen, joskin erittäin viisas ja edistyksellinen koirakulttuurimaamme, on turkasen liki muita ja kaiken lisäksi vähän niin kuin näiden keskellä. Piskuisesta, edistyksellisestä Suomesta, on viisaat vaikuttajansa onneksi myös FCI:ssa.

VUONNA 2016 – KESKELLÄ KAIKKEA VAI KESKEINEN?

Keskeisimmät asiat ovat rodun Jalostuksen tavoiteohjelma, yleisesti lyhenteellä JTO, ja sen sisältämät toimenpiteet, ensisijaisesti perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), rodun sisäiset jalostusohjesäännöt (joita yleensä ”porkkanoidaan” pentuvälityksessä ehtona pentueen hyväksynnässä), sekä määrittelyt tavoitteet luonteen ja käyttäytymisen rodunomaisuuden säilyttämisestä, joita enenevissä määrin ohjataan myös erilaisin testiprofiilien määrittelyin, tarvittaessa yhdessä alansa asiantuntijoiden kanssa. Noista joskus myöhemmin tarkemmin tuumailen…

Kuulostaahan nämä ”kennelhommat” yksinkertaisilta ja niinhän ne onkin, noin niin kuin auki kirjoitettuna. Nyt eletään vuotta 2016. Ja aikaa taaksepäin mietittäessä mennäänpä vuoteen 2006. Tuolloin SKL:n valtuusto, 26.11. päätti, että liiton strategiasuunnitelmaan 10-vuotiskaudelle 2007-2016 on oikeasti kirjattava olennaisimmat asiat, mitkä tosin pitäisi olla itsestään selvyyksiä muutenkin, vaan kun eivät kaikille ole. Seuraavat yleiset klausuulit kirjattiin helpottamaan itse kunkin työtä ja toimia, kuka missäkin toimii ja mitä sitten tekeekään:

” tavoitteet ja konkreettiset keinot:
1) luonne ja käyttöominaisuuksien säilyttäminen ja parantaminen
2) perinnöllisten sairauksien ja ongelmien vähentäminen
3) rotutyypilliseen ulkomuotoon liittyvien terveydellisten ongelmien sekä tiineyteen ja synnytykseen liittyvien ongelmien ehkäisy ja vähentäminen
4) pienen jalostuspohjan aiheuttamien ongelmien ehkäisy ja vähentäminen”

Niin, val-tuus-to. Siis mikä valtuusto? No, sehän on joku sellainen paikka, josta iso osa koiranomistajista ei oikeastaan tiedä yhtään mitään. Jos ovat kuulleetkaan. Riippuen pitkälti rotujärjestöstä tuokin asia, sillä niissäkin on kovasti eroja, miten valtuustosta kerrotaan, mitä kerrotaan – vai kerrotaanko mitään. Sinne haluavat tietynlaiset ihmiset ja sinne valituiksi tulleiden pitääkin olla ”tietynlaisia”, ei vain persoonia vaan kennelpolitiikkaa ymmärtäviä persoonia.

Valtuusto on liiton ja koko suomalaisen kenneltoiminnan ylintä päätäntävaltaa edustava joukko. Valtuuston puheenjohtaja ja toistasataa ihmistä (mahtoiko olla nyt valittujen määrä 137), jotka edustavat rotujärjestöjään, kennelpiirejä ja vielä 12 henkilöä ns. vapailta listoilta  valitaan/vahvistetaan yleiskokouksessa, jossa 3 vuoden välein kokoonpanosta päätetään. Usein näissä 12 henkilöissä on esim. ulkomuototuomareita, jotka eivät edusta mitään rotujärjestöä, mutta haluavat silti vaikuttaa ja toimia järjestötyössä. Ihan kaikkia tosin ei ikinä valtuuston seminaareissa tai kokouksissa näy kolmeen vuoteen sen jälkeen, kun ovat yleiskokouksessa moisen ”tittelin”, oikeasti luottamustehtävän, saaneet ja vastaanottaneet. Se on kyllä asia, jota voisi myös miettiä tahoillaan, että miksi oikeastaan haluaa viedä paikan vain nimellisesti sellaiselta, joka oikeasti olisi halukas ja kykenevä myös toimimaan ja osallistumaan… Ehkä se on se, että voi sanoa tuossakin ”kuuluvansa valtuustoon”… Meriitti toiselle, työsarka toiselle.

Ennen kaikkea kaikkien valtuustoedustajien tulee olla kiinnostuneita koko koirapopulaatiosta, ei vain omasta rodustaan. Kiinnostuneita koiraharrastuksen koko kentästä koiran omistamisesta, kasvatuksesta ja järjestörakenteista lähtien yleisesti, ei vain oman rotujärjestönsä. Kiinnostuneita oppimaan, ymmärtämään, tietämään ja selvittämään se, mitä ei tiedä. Kiinnostuneita keskustelemaan, kuuntelemaan ja osallistumaan. Kiinnostuneita vaikuttamaan vähintäänkin silloin, kun käsiteltävänä tai päätettävänä on omaa rotuaan, sen järjestöä tai jäsenistöönsä vaikuttavia asioita.

MITEN STRATEGIA JA VALTUUSTO LIITTYVÄT TOISIINSA?

Minä näen asian olevan hyvinkin vahvasti toisiinsa sidoksissa. Valtuustoon rotujärjestön yleiskokous valitsee oman edustajansa 3-vuotiskaudeksi kerrallaan. On melko yleistä, että valittu henkilö on hallituksen puheenjohtaja tai joku rotujärjestötoiminnan johtoportaassa vaikuttava henkilö. Se on hyvä silloin, jos kyseinen henkilö omaa valtuustoedustajan ”saappaat”, eli hyvin laaja-alaisen tuntemuksen koko koiraharrastuskentästä, tuntee kaikille yhteiset tavoitteet eli jalostusstrategian – mielellään on ainakin lukenut ja sisäistänyt sen.

Nähty tosin on vuosien valtuustotyöskentelyn – ja myös rotujärjestötyöskentelyn kuluessa – että ei sitten vähimmässäkään määrin pidä olettaa noin. Valtuustossa toki myös aika ajoin edustajisto uusiutuu, joskin se on hidas prosessi, ollut aina. Usein nimittäin on juurikin niin, että vuosikaudet valtuustossa vaikuttaneen tilalle tulee rotujärjestöhierarkiamuutosten myötä valittua uusi henkilö, joka ei kerta kaikkiaan tiedä, mihin on sitoutumassa. Jos vasta toimikautensa alettua toteaa, että voi hyvää päivää, ei ole rahkeita tai kiinnostusta näin laaja-alaiseen luottamustoimeen, se on sitten kuin seuraavat ”3 vuotta vankilassa”…

Tai ainahan on varaedustaja, joka paikkaa varsinaisen edustajan osallistumisen estymisen… tai niin pitäisi. Pahimmillaan uudet edustajat tulevat valtuuston kokoukseen, kuin kahvikutsulle: mukana ei ole sen enempää kynää kuin muistiinpanovälineitäkään. Mutta kännykkä tai joku ipodi tai padi on kyllä kaikilla. Niitä kiivaasti naputellaankin nykyään, koska tuollahan on kovin rauhallista selailla nettiä ja nassua, kun puhelimet on äänettömällä eikä siellä voi alkaa 137 henkilöä puhelimessa rupattelemaan – ainakaan kokouksen häiriintymättä.  Nolojen tilanteiden miehet tai naiset kysyvät äänestyksen kohdalla, että ”häh?”. IPodien käytön ymmärrän, jos annetaan ajantasaista tietoa esim. juurikin omalle rj:lle. Onhan toki niitäkin, hienoa! On myös niitä, joista on kiva nukkua istuallaan…  Ehkä tuo istuntosali nyt kuitenkaan ei ole kaikista mukavin paikka moiseen. On se vähän noloakin. Pedissä paras.

MISSÄ STRATEGIAA TEHDÄÄN JA KUKA SITÄ TEKEE?

Me kaikki koiria harrastavat tuo strategia ollaan tehty! Ja me kaikki sitä myös toteutetaan! Siis pitäisi toteuttaa. Ei, kun pitää toteuttaa. Tuskin kukaan alun boldattua ja kursivoitua perusajatusta vastaan koiran puolesta ajattelee. Jos ajattelee, harrastus ei ole oikeissa kantimissaan. Niin yksinkertaista tämä on. Jalostushan tässä kaikessa on ”se” juttu. Se on koko strategian ydin. Koira!

Voimavarat on kentällä ja kodeissa, tavan koiranomistajien käsissä. Jokainen on tärkeä ja jokaisen mielipide ja näkemyskin on tärkeä. Jokaisen koiranomistajan lukuisat valinnat ovat äärettömän tärkeitä ja vaikuttavat siihen, toteutuuko tavoitteet koiran puolesta. Jo se, että päätän ostaa koiran, on osa strategiaa: voin ostaa sen halvan, resquen, ”vahinkopennun” tai vahinkopennun – rekisteröimättömän tai FIX-rekisteröidyn tai EJ-rekisteröidyn. Voin ostaa ”puhdasrotuisen” tai puhdasrotuisen. Voin ostaa sen koiranpentuja aikaansaavalta tai kasvattajalta… Siitähän se lähtee. Ja mukana olet, halusit tai et, tietämättäsi tai tietäen.

Kasvattajalta ostavista henkilöistä osa päätyy koiratoiminnan julkiskentälle ja jatkaa sekä toteuttaa strategiaa joko pienin tai isoin askelin. Miksi tämä on polveilevan (olisi niin paljon kirjoitettavaa, että en jaksa jäsennellä, vielä) pohdintani asialistalla ihan näin alkuunsa? Siksi, että osa rotujärjestöistä on juuri tehnyt henkilövalintansa ja osa tekee ne nyt alkukeväästä. Siis valinnat omaan rotujärjestöönsä omien sääntöjensä puitteissa ja valtuustoon, jonka toimintasarka ehkä jollekin avautui tämänkin myötä hitusen aiempaa enemmän.

Hyvää ja viisasta strategiaa tekevien ei tarvitse olla agronomeja, eläinlääkäreitä, korkeakouluja tai lääkistä käyneitä. Ei johtajia, opettajia eikä tuomareita tai lakimiehiä, vaikka arvostettuja siviiliammatteja harjoittavatkin. Pääasia on, että ne, jotka ”koirantyötä” tekevät ja päätöksistä vastaavat, ymmärtävät koiria, toimintakenttää mahdollisuuksineen, osaavat hyödyntää tarjolla olevat keinot ja ovat tietoisia, mikä koirien edestä työksi määritellään. Strategiaa yhtä kaikki, olet sitten omistaja, kasvattaja tai vaikuttaja.

Hyviä päätöksiä ja viisaita valintoja kaikille 🙂

 

 

 

Mainokset

One thought on “Strategiaa vai taktiikkaa koiranjalostuksessa, rotujärjestöstä ja valtuustosta alkaen

  1. Merja Immonen sanoo:

    Kiitos tästä, tulipa tämmöiselle tavis omistajalle tietoa tästä koiramaailman vaikuttajien hierarkiasta, enpä ole kuullut/lukenut oman rotujärjestön asiaa esillä pitävän. Kennelliiton jäsen olen ja Koiramme-lehteä luen ahkerasti, Kennelliiton esityksiä, päätöksiä ja suosituksiakin lehdessä on esillä, mutta tämän jutun ansiosta osaan lueskella niitä paremmin ymmärtäen kuin ennen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s